Minä, suvakki
Kävin supistetun kansakoulun 1950-luvun lopussa Vieremän Niemisen kyläkoulussa. Jos syrjäseuduilla oppilasmäärä laski alle 30:n, säästösyistä määrättiin koulu supistetuksi. Kolmella ensimmäisellä luokalla opiskeltiin vain syksyisin ja keväisin yhteensä 12 viikkoa ja käytiin käsityötunneilla maanantaisin. Vasta neljänneltä alkoi jokapäiväinen koulunkäynti.
Saimme lukukirjaksi Martti Haavion Kultaisen aapisen, jonka ensipainos oli ilmestynyt 1956. Siinä on punaiset kannet, etukannessa komeilee kultainen kukko. Kuinkahan moni mahtaa muistaa, kuinka hurjia tarinoita teoksessa oli? Kirjaimista n:n kohdalla oli mustaihoisen henkilön kuva lähteelle kumartuneena - karmean lorun muistanevat kaikki ikäiseni. Kirjan loppupuolella on runo, jossa verrattiin suomalaisen ja afrikkalaisen lapsen vuorokausirytmiä. Kun Heikki menee nukkumaan, musta lapsi ‘hyppii palmupuussa ja banaaneita syö!’
Ulkomaalaisia ei sotienjälkeisessä Suomessa juuri nähty. Moni kohtasi ensimmäisen mustaihoisen olympiavuonna 1952. Nyt 60 vuotta myöhemmin meillä on 423 000 ulkomaalaistaustaista, joista ulkomaalaisia 268 000. Eniten on virolaisia, venäläisiä, irakilaisia ja kiinalaisia. “Oikeus elää ilman pelkoa väkivallasta ja kiusatuksi tai syrjityksi tulemista on perustavanlaatuinen ja se koskee jokaista ihmistä.” toteaa opetusministeri Saramo FB-postauksessaan 6.5.21. Kuitenkin kiihottaminen kansanryhmiä ja yksityisiä ihmisiä vastaan on tullut jokapäiväiseksi. Meidän yli 60-vuotiaiden asenteita kaikkea erilaista ja vierasta vastaan ovat muokanneet avoimen rasistiset oppikirjat, mainonta, TV-ohjelmat, yksipuolinen journalismi ja perinteisen yltiönationalistisen arvomaailman opit. Maantiedon oppikirjoissa kukkivat stereotypiat eri kansallisuuksista: espanjalaiset tanssivat flamencoa, saksalaiset nahkahousuissaan ryystävät olutta ja afrikkalaiset lyövät rumpua. Kun koulussa kerroin opiskelijoille Kultaisen aapisen sisällöstä, he luulivat minun valehtelevan ja uskoivat vasta, kun näytin sivut. Syntyi erittäin kiihkeä keskustelu, jossa nuoret yksimielisesti tuomitsivat rasismin.
Minusta on hyvin pelottavaa, kun yhteiskunnassamme vihapuhe ja ulkomaalaisvastaisuus ovat lisääntyneet. Somessa näkee päivittäin ihan tavallisinakin pidetyillä sivustoille ivaa, pilkkaa ja herjaamista. Toivotaan Suomen rajojen sulkemista ja maahanmuuton kieltämistä kokonaan. Kohuotsikoiksi nostetaan ulkomaalaisten tekemät rikokset. Pitäisi katsoa peiliin: kyllä meillä perheväkivaltaa ja nuorisorikollisuutta on tarpeeksi ihan omasta takaa.
Erityisesti Perussuomalaisen puolueen kansanedustajat ja poliitikot pitävät yllä pakolaisvastaisuutta. Heillä lienee yhteyksiä sekä pohjoismaisiin että eurooppalaisiin äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Väistämättä tulee mieleen 1930-luku, Lapuan liike ja muilutukset. Linnan Pohjantähti-trilogiassa Pentinkulman “hakkaajakaarti” tulee hakemaan Koskelan navettatyömaalla olevaa kommunistiksi tiedettyä Siukolaa. Akselin uho kuitenkin saa miehet perääntymään, ja hän kehottaa Siukolaa varomaan. “Millä saatanalla minä varon… En kai minä maailmasta pois voi mennä.” vastaa Siukola.
Kun omaa historiaa ei tunneta, mennään helposti äärimmäisyyksiin. Maailman muuttumista ei hyväksytä, vaan uskotellaan Suomen olevan lintukoto, jossa on oikeuksia vain kantaväestöllä. Emme voi piiloutua omaan Impivaaraamme ja häätää esimerkiksi kotimaansa sotaa pakenevia ihmisiä pois. Tarvitsemme maahanmuuttoa ja erityisesti työntekijöitä yrityksiin. Meidän tehtävämme on auttaa uussuomalaisia sopeutumaan: opettaa heille kieli, yhteiskuntataidot ja kouluttaa ammattiin. Tärkeintä on antaa turvallinen elinympäristö.
Olen ollut suvakki jo opiskeluajoista lähtien. Tutustuin yliopistossa ulkomaalaisiin, ja lapsillani oli kavereina päiväkodissa maahanmuuttajien lapsia. Muutamat ystävyyssuhteet ovat säilyneet nykypäiviin asti. Työpaikassani opetin jo 1980-luvulla suomea ulkomaalaisille, sillä tuolloin ei ollut vielä s2-opetusta. Kontaktini maahanmuuttajiin ovat olleet pelkästään myönteisiä: olen suvakki Kultaisen aapisen opetuksesta huolimatta. En minä eivätkä kaltaiseni voi tästä maailmasta pois mennä.