VTA:sta eettiseen stressiin
Pitkin vuotta saa lukea Keskisuomalaisen Lyhyet-likasangosta terveisiä opettajille. Lukijoita valistetaan, että opettajat tekevät puolipäivätyötä, saavat liikaa palkkaa ja nauttivat hävyttömän pitkistä kesälomista.
No, turhiin etuuksiin on tulossa muutos - osin on jo tullutkin. Suomen ammattikouluissa siirryttiin 1.8.2018 vuosityöaikaan = VTA. Onneksi ehdin alta pois, kun pääsin eläkkeelle 2016. VTA:sta sopivat opettajien ammattijärjestö OAJ ja Kuntatyönantaja. Uudistusta markkinoitiin sloganilla “Kaikki työ näkyväksi” jo 2010 alkaen. Kun nyt amisopet ovat olleet VTA:ssa kaksi vuotta, ei heitä työltä suojella vaan yritetään näännyttää työhön.
Kun aikoinaan opetin amiksia, vuosittainen työtuntimäärä oli 800. Se oli minimi. En halunnut koskaan ylitunteja, sillä en olisi jaksanut yhtään enempää. Nyt minulla olisi 1500 tuntia vuodessa, josta sitomatonta työtä (arviointia, kokouksia, suunnittelua jne.) olisi 17 - 25 %. Uudistuksessa piti opetusvelvollisuustuntien kokonaan kadota - vaan kuinkas kävikään? Sitomattoman työajan pohjana ovat entiset VES:n liitteet 4 - 8, kun aikuiskoulutuskin yhdistettiin nuorisokoulutukseen. Esimerkiksi kollegani entinen kaupan alan ope saattaa saada sitomatonta työtä jopa yli 40 %, kun taas tekniikan ope saa minimissään 17 %. Jos amiksen opet opettavat kaksoistutkinnon lukion kursseja, he saavat siitä hieman lisähuojennusta. Tasa-arvoistako?
Päivän slogan on paikallinen sopiminen. Olisiko tässä VTA:ssa nyt kunnilla tuhannen euron mahdollisuus? Samaa työtä tekevien palkat kyllä harmonisoidaan esimerkiksi hoitoalalla - miksi ei opettajilla? Jos kaikille amiksen yhteisten aineiden opettajille annettaisiin sama prosenttimäärä sitomatonta työaikaa kuin entisten opv-liitteiden mukaan parhaiten ansaitseville (kaupan ala), niin tällöin palkkatasa-arvo toteutuisi = 40/60. Silloin jäisi myös aikaa suunnitteluun, arviointiin, kokouksiin, Wilmaan jne.
Muitakin merkillisyyksiä VTA:ssa on. Arkipyhät on tehtävä sisään, kaikki työtunnit eivät kerrytä lomarahaa, joka muutenkin on pienentynyt, sillä se maksetaan kertoimella 0,82. Opettajalle voidaan määrätä lisätyötä 24 tunnin varoajalla. Kello 15.55 matikanopettajalle soitetaan, että “menepä Lyrian sivupisteeseen hoitamaan sijaisuus huomenna 8 - 12, niin ehdit pitämään vielä omat tuntisi 13 - 16.” Kesälomaa ei ole, vaan nk. vapaajaksoja pitkin lukuvuotta. Aikuisopettajilta (liite 8) katosi taivaan tuuliin kaksi vapaajaksoa.
Eri puolilla Suomea noissa stadioissa, hyrioissa, gradioissa ja helioissa on ihan omat käytänteensä. Jos opettaja on kiltti silmänpalvoja, hän saa enemmän aikaa opetuksen suunnitteluun ja arviointiin. Esimerkiksi tekniikan alan YTO-opettajilla osuus voi vaihdella 17 - 30 %:iin. Matemaatikko osannee laskea, kuinka paljon lähiopetustunteja viikkoa kohti opettajille tulee. Eikä siinä mitään: kyllähän joka ope tuntinsa yrittää hoitaa. Mutta entäpä opettajan työn eettinen perusta? Moraali? Eräälle enkunopelle oli esihenkilö lykännyt lukion (amis, kt) 50 kirjoitelmaa arvioitavaksi 11 tunnin palkalla (sitomatonta työaikaa). Lisäksi open olisi pitänyt antaa kullekin kirjallinen palaute sekä kurssiarvosana. Kun opettaja oli itku silmässä anellut lisäaikaa, esihenkilön vastaus oli ollut: “No, mene yli siitä, mistä aita on matalin!”
Näin amiksissa VTA:ssa yhteisten aineiden opettajilla, ammattiaineiden opettajilla asiat saattavat olla hieman paremmin. Samaa sopimusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn myös perusopetukseen ja lukioihin. Toteutuminen merkitsee opiskelijoiden oikeusturvan heikkenemistä, opettajien uupumista ja alanvaihtoa sekä koulujen henkisen ilmapiirin huononemista.
Enää ei kenenkään tarvitse olla opettajille kateellisia. Jo nyt ovat hakijamäärät opettajankoulutukseen pudonneet. Puolipäivätöitä ei ole, vaan työtä voi tehdä vaikka kellon ympäri - tai voi mennä yli siitä, mistä on aita matalin. Puheenjohtaja Li Andersson toi kuntavaalipuheessaan 26.5. esiin käsitteen eettinen stressi, jonka hän oli bongannut kätilöiden mielipidekirjoituksesta. Se tarkoittaa, ettei ihminen pysty tekemään työtään niin hyvin kuin tahtoisi ja osaisi. Opettajilla opetuksen laatu heikkenee, sillä resurssien puute, kehnot työolot ja ainainen kiire kuormittavat liikaa. Eettisestä stressistä on tullut jokapäiväinen painajainen.