Amisreformista allikkoon
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sai puumerkkinsä aapisen laitaan teettämällä Suomen “koskaan suurimman” ammattikoulu-uudistuksen. Tavoitteena oli saada kaikki pudokkaat koulunpenkille, jokaiselle tutkinto ja ehkäpä työpaikka. Ei tainnut mennä ihan putkeen.
Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta 690 miljoonaa. Amisten lähiopetus romahti, mikä johti ryhmäkokojen suurentamiseen. Inkluusio-oppien mukaisesti erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat sullottiin tavisten ryhmiin, jolloin sekä ammatin- että yhteisten aineiden oppiminen vaikeutui kaikilla. Tukitoimet eivät seuranneet mukana.
Kun reformista oli kulunut vuosi, alkoi kuulua kriittistä palautetta. Tredussa kokkeja opettanut Mika Lehtinen (IS 22.8.19) kertoi, miten raakileina opiskelijat valmistuvat. Työssäoppiminenkaan ei paikkaa puutteita: osa pääsee tekemään gurmeeannoksia, osa pilkkoo porkkanoita ja tiskaa. Työpaikoilla ei ehditä ohjaamaan enää kädestä pitäen, ja ohjaaja saattaa olla vuotta aiemmin valmistunut kokki.
Turun Sanomat puolestaan kertoo pääkirjoituksessaan 7.10.19, miten työnantajien mukaan valmistuneiden talonrakentajien ammattityön laatu on romahtanut. Vaatetusalalta valmistunut ei osaa ommella edes suoraa saumaa, ja alan ammattisanastokin on hukassa. Kannanotot kuvaavat hyvin niitä seurauksia, joita amisreformi on tuonut mukanaan.
Amiksiin on nk. jatkuva haku. Jos joku ilman työpaikkaa tai tutkintoa oleva nuori saadaan kiinni, hänet patistetaan kouluun. Niinpä nuori joutuu hyppäämään suoraan syvään päähän. Hän joutuu aloittamaan niistä kursseista, joita sattuu olemaan tarjolla. Ketä tahansa meitä pelottaisi mennä yhtäkkiä esimerkiksi tuiki tuntemattoman 28 kaverin kanssa englannin tai matikan tunnille.
Toki opinto-ohjausta ja tukipalveluja on, mutta riittääkö niitä kaikille? Mielenterveysongelmat ja erityisen tuen tarve ovat huimasti lisääntyneet. Tieto opiskelijan aiemmasta historiasta ei välttämättä siirry entisestä koulusta tai välivuoden toimista uuteen kouluun. Muistan jo omilta työvuosilta, miten useimmiten sain kuulla opiskelijan diagnoosit häneltä itseltään. Meidän erittäin tehokas henkilötietosuojamme estää tarpeellisen tiedonkulun.
Marinin hallitus teki uudistuksen: Ensi syksynä aloittava ikäluokka menee joko lukioon tai amikseen. Kukaan ei saa syrjäytyä. Idea kuulostaa erinomaiselta, mutta miten se onnistuu käytännössä? Puolentoista koronavuoden aikana niin amiksista kuin lukioistakin on opiskelijoita kadonnut taivaan tuuliin. On todella haastavaa löytää ensi syksynä kaikki pudokkaat ja istuttaa heidät koulun penkille.
Hyvä asia Marinin hallituksen uudistuksessa on opintojen maksuttomuus. Jo oman urani loppuvuosina kohtasin useita hyvin lahjakkaita opiskelijoita, joille tuotti vaikeuksia hankkia amisopinnoissa tarvittavia työvälineitä ja -vaatteita. Kaikilla kaksoistutkinto-opiskelijoilla ei ollut varaa ostaa lukion kirjoja kuuden viikon opintojakson ajaksi. Lukion kirjahankinnoista tulee helposti kustantajien bisnestä: lisäillään teoksiin hieman jotakin uutta ja vaihdellaan sivujen järjestystä, niin aina on hankittava se uusin painos - ja veronmaksajat maksavat.
Kun Sipilän hallituksen koulutussäästöihin lisätään vielä amiksen opettajien VTA eli vuosityöaika, joka on ollut kaksi vuotta voimassa, työhyvinvointi on jo nyt aika lailla pohjamudissa niin opettajilla kuin opiskelijoillakin. Korona toi oman mausteensa soppaan: se karkotti nuoret koteihin, joissa suinkaan kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta, ei rauhaa eikä aina haluakaan opiskella etänä.
Opetusministeri Saramon mukaan lähivuosina tarvittaisiin 200 miljoonaa koulutuksen vajeiden paikkaamiseen. Aika näyttää, kuinka amikset saadaan kuntoon: sekä opettajille että opiskelijoille inhimillinen työmäärä ja tuki sekä paluu edes kohtuulliseen lähiopetukseen. Etäopetuksesta ei saa tulla vakiintuva käytänne kuin harkitusti joihinkin oppimisen osiin. Gurmeekokiksi ei valmistu katsomalla ruudulta ruuanvalmistusta, ja kyvyttömän sähköasentajan työn jäljiltä voi tulla ruumiita. Perustaidot opitaan koulussa ja taitoja syvennetään työharjoittelussa oikeissa yrityksissä. Itsenäinen opiskelu ei vain käytännön ammatteihin valmistauduttaessa onnistu.
Amiksen yhteisten aineiden kurssien antamat valmiudet jatko-opintoihin ovat vain tahroja paperilla, kun niitä verrataan lukion antamaan yleissivistykseen. Äikän, kielten ja matikan kurssit ovat niin minimaalisia, ettei taitoja synny. Ennen reformia ammatti- ja YTO-aineissa hyvin menestynyt pääsi jatkamaan ammattikorkeakoulussa, parhaat yliopistossakin. Nyt vain kaksoistutkinto-opiskelijoilla on oikeasti hyvät valmiudet eteenpäin. Valinnathan tehdään todistusten perusteella, jolloin pitkän matikan, fysiikan ja kemian suorittaneilla on saumaa päästä unelma-ammattiin.