Lukeva ihminen ei ole koskaan yksin
Toukokuussa 2010 olin osoittamassa mieltä lähikirjastoni Kortepohjan lakkauttamista vastaan. Käytin tilaisuudessa jopa puheenvuoron ja nuhtelin valtuutettuja, joista yksikään yhdestäkään puolueesta ei ollut ainakaan näkyvästi taistellut kirjastojen puolesta. Seurauksena oli, että eräs vihreiden valtuutettu lakkasi tervehtimästä.
Kirjoitin myös Keskisuomalaiseen mielipidekirjoituksen, jossa jatkoin päättäjien moitiskelua. Ehkä miekkarilla ja pienellä “kansannousulla” oli merkitystä. Kortepohjan kirjastoa ei lakkautettu, vaan siitä tehtiin omatoimikirjasto. Tietääkseni se on nyt kaupungin suosituimpia kirjastoja. Ja sen huomaa: Käyn siellä joskus joka päivä, joskus juuri omatoimiaikoina. Aina on väkeä paikalla; viikonloppuisin on usein lapsiperheitä. Arkisin on Internetin käyttäjiä ja lehtien lukijoita. Koronasulku oli kidutusta, vaikka olin ehtinyt hamstrata ison kassillisen lukemista.
Lukuharrastukseni alkoi kotikylästäni Vieremän Niemisiltä. Siellä koulun kirjasto koostui kahdesta korkeasta hyllystä luokan nurkassa. Kirjat oli päällystetty ruskealla voimapaperilla, eikä niitä saanut kuin yhden tai kaksi kerrallaan lainaksi. No, ehdin lukea kaiken, ennen kuin siirryin oppikouluun Iisalmeen. Siellä pääsin paratiisiin: Iisalmen kaupunginkirjasto oli täynnä aarteita. Luin romaaneja enemmän kuin koulukirjoja.
Meillä oli hyvin sivistynyt ja moderni äidinkielen opettaja Lea Nikkinen. Hän osti uutuuskirjoja ja lainasi niitä meille lukuhimoisille oppilailleen. Muistan lukiossa lukeneeni esimerkiksi Pentti Saarikosken runoja, Terho Pursiaisen Uusimman testamentin ja Salingerin Sieppari ruispellossa…Ja monia, monia muita jopa “sopimattomina” pidettyjä teoksia, kuten Anna Kareninan ja Lady Chatterleyn rakastajan. Pulpetinaluslukemistona meillä oli Tuoksuva puutarha, josta saimme lisälehtiä seksitietämykseemme!
Ihmettelen, kun jotkut ikäiseni ja nuoremmatkin valittavat, ettei koronakaranteenissa ole mitään tekemistä. Miksi he eivät lue? Minulla on nytkin pino uutuuksia odottamassa: Ropposen uusin Kuhala, Elly Griffithsin Maan alla, Soudakovan Mitä männyt näkevät… Tilauksessa on yli kymmenen kirjaa, mm. Kaari Utrion elämäkerta.
Jos kirjastoja uhataan lakkauttaa, olen valmis vaikka kahlehtimaan itseni Kortepohjan lähikirjastoni oveen ja aloittamaan nälkälakon!