Kuinkas tässä näin kävi?
En sanonut koskaan “En koskaan!”, kun minua aina silloin tällöin vuosien varrella pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Olin niin työorientoitunut ihminen, etten olisi jaksanut tehdä täysillä molempia: toimia valtuutettuna ja hoitaa opettajan työn.
Jäin eläkkeelle 2016 - vaan en jäänyt laakereilla lepäämään. Sopivasti siihen ilmaantui Vidgrenien sukukirjan tekoprojekti. Ilmoittauduin heti mukaan, ja siinä vierähti neljä vuotta. Viime marraskuussa kirja Viinikasta Vieremälle - Vidgrenien tilatarinoita ilmestyi.
Tekstien editoiminen ja kirjoittaminen oli pehmeä lasku eläkkeelle: ei tarvinnut heti hypätä syvään päähän. Sain toipua rauhassa. Sitten alkuvuodesta aloin saada tekstareita, FB:n yksityisviestejä, sähköpostia ja puheluita: Voisitko ryhtyä Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaaksi? Sinähän olisit sopiva XYZ-puolueen ehdokkaaksi? Minua lohdutti kovasti, ettei Kokoomus eivätkä persut edes kysyneet… Kaipa minut jotenkin tunnetaan.
Olen aina seurannut tiiviisti politiikkaa. Tulin Jyväskylään opiskelemaan syksyllä 1971 ja jouduin heti keskelle kiihkeimpiä poliittisen opiskelijaliikkeen taistoja. Kaikilla oli oma rintanappi, ja ‘piti’ kuulua johonkin ryhmään. Löysin kotini Jyväskylän Opiskelevista Kansandemokraateista eli JOKA:sta. Olin jopa parina vuonna ehdokkaana ylioppilaskunnan vaaleissa ja sain noin 10 ääntä! En kuitenkaan osallistunut aktiivisesti toimintaan, sillä perustin perhettä, ja tuleva aviomieheni opiskeli eri paikkakunnalla.
Epäröin pitkään, suostunko ehdolle. Kysyin mielipidettä muutamilta luottotovereiltani, tyttäreltäni ja pojaltani. Lapseni riemastuivat: “Hyvä, mamma! Siinähän sulle on puuhaa.” Poikani asuu Baijerissa ja hän kommentoi: “Jos sinä seisot Sokkarin edessä Vasemmistoliiton kojussa tarjoilemassa vegemakkaraa ja viereisessä Kokoomuksen kojussa kaverini Sinuhe Wallinheimo ojentelee konvehteja, niin lennän Suomeen ja Jyväskylään kannustamaan teitä molempia!” Koronan takia tuo performanssi ei taida toteutua. Harmi.
Viimeinen niitti suostumukselleni oli keskustelu Eila Tiaisen kanssa. Hän muistutti minua siitä, miten tärkeää on saada puolueelle mahdollisimman paljon ääniä. Suomessa vaalien ääntenlaskutapahan pohjautuu d’Hondtin menetelmään, jossa lasketaan vertausluku puolueen saaman koko äänimäärän mukaan.
Kun olen näin vanha (69 v), minulla ei ole mitään menetettävää. Edessä on vain uusia seikkailuja. En ihan tältä istumalta usko tulevani valituksi.